Tunteet ovat mielestäni mahtava työkalu itsensä kehittämiselle 
.
.Jos emme pääse ilmaisemaan tai työstämään tunteitamme ne varastoituvat kehoomme ja meistä voi tulla tunteettomampia, kylmempiä ja jäykkiä. Pahimmassa tapauksessa kehomme voi alkaa oireilemaan erilaisilla kivuilla, sairauksilla ja jopa mielenterveysongelmilla. Ja ennen kaikkea meistä tulee onnettomampia jos emme saa ilmaista tunteitamme vaan pidämme niitä sisällämme.
Meillä on valtavasti erilaisia tunteita; viha, ärsyyntyneisyys, pelko, pettymys, ilo, onnellisuus jne. Tunteiden ilmaisua sallitaan eri tavoilla maailman eri kolkissa ja lapsen kasvatus vaikuttaa tietysti myös paljon. Saammeko ilmaista tunteitamme, millä tavalla ja mitkä tunteet ovat hyväksyttyjä ilmaista ja mitkä eivät?
Iloisuus on tunne joka helposti sallitaan ja joka aitona tunteena kumpuaa jonkinasteisesta onnellisuuden tilasta. Muistan lapsenomaisen onnellisuuden tunteeni kuudennella luokalla kun lauloin täyttä kurkkua koulussa ystäväni kanssa “You are my Sunshine”, koska olin vain niin puhtaasti onnellinen ja oli hyvä olla. Sen jälkeen muut ystävät kyllä etääntyivät minusta hetkeksi ja opin, että en oikein toiminut normien mukaisesti. En saanut ilmaista itseäni liian onnellisena. Kuka määrittelee nämä normit? Onko ihminen ainoastaan hyväksytty ja normaali kun ei ilmaise tunteita liian paljon johonkin suuntaan? Ei liian paljon iloa, onnellisuutta, vihaa, pettymystä, pelkoa jne. Vaan kaikkea sopivasti, niin että käyttäytyy normien mukaan. Mutta voiko ihminen silloin olla täysin onnellinen jos ei saa näyttää avoimesti kaikkia tunteitaan? Tällä hetkellä moni tuntee yhteiskunnassamme sekä pelkoa että vihaa, joka helposti piilotetaan itse sitä ymmärtämättä, esimerkiksi erilaisten rajojen, toimenpiteiden, dominoinnin tai analyyttisyyden taakse. Tärkeää on, että saamme ilmaista tunteemme mutta turvallisessa ympäristössä.
Yhteiskunnassamme emme salli tunteiden ilmaisua avoimesti. Yhteiskunnan normien mukaan ei ole ok jos hypin tasajalkaa vihasta ja huudan kurkku suorana kadulla tai itken surusta ja vollotan bussissa tai kahvilassa. Tämähän on kyllä ymmärrettävää, mutta tunteiden tulisi saada tulla vapaasti näkyväksi kuitenkin jossain. Muuten kehomme ja mielemme alkavat voimaan pahoin.
Vaikka tunteiden ilmaisu on tärkeää, se ei kuitenkaan oikeuta meitä myöskään oksentamaan pahoja tunteitamme ajattelematta muiden päälle. Tämä on kuitenkin aika tavallista. Kuka meistä ei ole syyttävästi kertonut läheisellemme omista tunteistamme draamatasolla 1-10 kun olemme olleet ärsyyntyneitä tai loukkaantuneita toisen käyttäytymisestä ja olleet sitä mieltä, että pahoinvointini on toisen syytä? Purkautumisemme jälkeen odotamme mahdollisesti vielä toisen ratkaisevan pahoinvointimme tai ainakin olevan empaattisia meitä kohtaan. Tässä kyllä egomme leikkii kanssamme oikein kunnolla!
Tunteiden jakaminen sekä omien huolien ja haasteiden jakaminen läheisten kanssa on tietysti luonnollista ja syventää suhteita. Meidän on kuitenkin tärkeää muistaa että toinen ei ole aiheuttanut tuskaamme vaan toimii peilinämme. Tunteidemme jakaminen toiselle tulisi heijastaa tätä ymmärrystä. Samat asiat ja teemat yleensä toistuvat ja jatkuvat saman tai eri henkilöiden kanssa läpi elämämme kunnes opimme mistä tämä pahoinvointi meissä kumpuaa ja jonka myötä paranemisprosessimme voi alkaa. Voi myös olla, että elämme koko elämämme traumamme kanssa, mutta opimme ajan kanssa miten voimme elää sen kanssa ilman että se satuttaa muita, itseämme tai kontrolloi meitä jollain tavalla.
Olemme vastuussa omista tunteistamme ja niiden ilmaisemisesta. Tämä myös heijastaa miten otamme vastuun omasta hyvinvoinnistamme. Tunteiden ilmaiseminen on äärimmäisen tärkeää ja tähän löytyy myös paljon erilaisia työkaluja.
Kun pysähdymme ja kuuntelemme mitä tunnemme ja miksi, tunteistamme tulee mahtava työkalu itsemme kehittämiselle. Rakastan olotilaani kun olen läsnä itseni kanssa ja pystyn seuraamaan tunteitani ja työstämään mistä ne kumpuavat. Ja se ihana rakkauden tunne itseeni kun taas huomaan uuden vivahteen itsestäni, miten suhtaudun eri asioihin ja miksi, sekä miten pystyn integroimaan tämän uuden oivalluksen elämääni.
Miten paljon työstämme omia asioitamme vaikuttaa siihen miten paljon huolehdimme itsestämme ja miten paljon pystymme rakastamaan itseämme. Mitä paremmin tunnemme itsemme ja hyväksymme itsemme, sitä enemmän voimme rakastaa itseämme ja näin kokea onnellisemman ja täyteläisemmän elämän. Tie on kivinen ja vaatii välillä tavattoman paljon työtä, mutta on äärettömän palkitsevaa itsellemme.
Jos kaipaat tukea itsesi kehittämisessä annan valmennusta ja voit olla yhteydessä minuun annica.hill@souljoy.fi www.souljoy.fi
Keväällä meillä on suunnitelmia pitää Ossin kanssa mahtavan Tunteiden Vapauttamisen-kurssin jossa opetamme ja harjoittelemme erilaisia työkaluja tunteiden vapauttamiselle käytettäväksi jokaisen omaan arkeen. Jos tämä kutsuu sinua niin laita mielellään viestiä meille tai kommentoi niin tiedämme jos tämä kiinnostaa
.
.Kesäkuussa pidämme kurssin Rakasta itseäsi josta enemmän: https://fb.me/e/i0306fPk1
